Horna - Talventuoja Lyrics
Kristus kuuluu historiaan,ei nykyaikaan, -paikkaan,tnne Pohjolaan,kristittyjen hautaan,julmaan, ajattomaan.Istuin rannan tuntumassayn sineen hukkuen,kalmankalpeassa loisteessa,yh ajatukseni kuolemaa tutkien.Takanani vanhan tammen oksa narahtaa,ytuulen sylkiess sen painoa surkeaa.Ja pst tuntien aamunkoitto kavahtaahirteen vedetyn kristityn kuolemaa.Kylmyys odotti nlkns,saaden hetken hurmion.Ihmislihan kuolonkankeustoi sen luokse nautinnon,riistessn, raataessaanelmn ulos ihmisest...Rystessn, raiskatessaanvei liekin, toivon elmst.Talven myt tuon uuden kylmyydenjoka vihaa ja vainoaa.Kylmyys perinnst Helvetin,joka raivaa ja raivoaa.Suunnattoman inhon uumenista,nousee Pimeys julmuuteen.Silti odotin aamun saapumistaja syljin heidn kasvoilleen.